perjantai, 19. toukokuu 2006
Heipsis pitkästä aikaa!
Kirjottelut on jääneet taas vähän vähemmälle kun on ollut oikee härdelli kouluhommien kanssa. Juusto kävi äitienpäivänä joensuussa. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen Poitsu jäi pussiin! Oli aika huvittavan näköistä loppusuoralla, kun Herra oli niin kaksinkerroin kun hevonen vaan voi olla. Jos Juusto puhuisi, se olisi kiljunut tahtovansa JUOSTA eikä hölkkäillä :) Ainakin Murmeli sai itseluottamusta, joka voi ollakin ihan tarpeellista muutaman sellaisen startin jälkeen, joissa Hän kipeänä väsyi. Sellaisista starteista voisi tulla kokeneemmallekkin kilpurille "masennus". No jos "masennus" Juustolle olisi tullutkin, se on ainakin joensuun startin jälkeen muisto vain... Lähdön jälkeen kun palauttelin Mansikkakiisseliäni varikkoalueella, sitä oltiin niin täynnä itseään ja kiukkuisia kun ei tullut tilaa spurtille... Seuraavan kerran Pojka starttaa luultavasti tämän kuun lopussa.
lauantai, 22. huhtikuu 2006
morjensta!
Teivossa Juustolla & Gallolla meni persiilleen. J ei ollu vieläkään omalla tasollaan ja G ei saanu tilaa, jäi ajamatta. Villivei voitti upealla suorituksella montelähdön, joten aivan turhaksi reissu ei jäänyt.
sunnuntai, 2. huhtikuu 2006
Tiistaina teivoon
Niin eli Gallo ja Juuso on ylihuomiseksi ilmoitettu Tampereelle. Mukaan lähtee myös Villivei, jolla menen montea. Toivotaan etttä jätkät käyttäytyy... :)
lauantai, 1. huhtikuu 2006
Kouvolan reissu
No nyt ei enää verisuonet pullistele päässä kouvolan raveja
muistellessa. Hälytyskellot rupesi piipittämään päässäni jo silloin,
kun purettiin hevoset autosta vierastallin pihalla ja lähdettiin
kävelyttämään niitä. Juuso hihitteli Gallolle taukoamatta (
kinuskikastikkeeni kun ei osaa kunnolla hirnua, ääni on
pikkuvarsamaista vinkumista/hihittelyä/höhöttelyä) ja jos Gallo jäi
muutaman metrin kauemmaksi, Juusto ei suostunut ottamaan askeltakaan.
Parinkymmenen metrin välein oli myös pysähdyttävä ja tarkistettava
haistellen, että Gaaleppi varmasti on siinä.
Itse "hauskuus" alkoi, kun vietiin poijjaat vierastalliin vierekkäisiin karsinoihinsa. Juuso "sekosi" täysin; herra pomppi, pyöri, pukitteli, vinkui ja hyppi pystyyn karsinassaan ja lietsoi Gallonkin riehumaan. Siinä iskän kanssa sitten tuijotettiin suut auki vuorotellen toisiamme, vuorotellen hevosia. Meidän pollet kun normaalisti osaavat käyttäytyä siivosti, niin olihan se aika kova järkytys. Menin lentelevien kavioiden sekaan Juuston karsinaan ja yritin rauhoitella poikaa. Kun Juuson RAKASTAMA rapsuttelukaan ei auttanut, tajusin tilanteen vakavuuden. Iskä sitten keksi ratkaisun, joka auttoi; pojat rauhottuivat heti, kun tyrkkäsimme heidät samaan karsinaan. Oli se kyllä näky. Sitä ei ihan heti unohda (vaikka haluaisikin).
Keneltäkään ei meidän maalaispoikien "näyttävä" sisääntulo vierastalliin jäänyt huomaamatta ( ja kuulematta) ja toki kaikki tulivat uteliaina katsomaan, mitä tapahtui, kun vierastallin käytävälle laskeutui hiljaisuus. Osa katsoi epäuskoisina äsken niin suuren metelin pitäneitä ruuniamme, jotka nyt tyytyväisinä nuokkuivat vierekkäin pieneen karsinaan ahtautuneina ja toiset naureskelivat avoimesti. Itse en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Ei ollut kaukana kumpikaan, niin paljon nolotti...
Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes lähdin kävelyttämään Juustoa ennen lämmitystä. Mansikkaleivokseni hihitteli jokaiselle vastaantulevalle hevoselle."Hauskinta" oli se, että aina kun Juusto käveli jonkun hevosen ohi, niin herra kääntyi katsomaan taakseen ja hihitteli säälittävällä tavallaan. Muita ajajia kyllä nauratti Juuston ääntely, mutta minulta se ei enää kaiken tapahtuneen jälkeen saanut vedettyä hymyä esille. Kun Samppa tuli ottamaan Juuson lämppään ja minun laitettuani sekki kiinni, olisin tahtonut vajota maan alle, kun Herra vielä mennessään radalle vinkui suh`t äänekkäästi...
Varmaan ikuiseksi arvoitukseksi jää, mikä todella ajoi Juuhanin moiseen mielenhäiriöön. No, arvaillahan aina voi. Äiti ja minä ollaan aika kovia "kotipsykologeja", joten meillä on joitakin päteviä selityksiä Marmeladin käytökseen. Varmaa on ainakin se, että pakostikkin tuollainen hilluminen (Juuzo oli poikkeuksellisesti lähes vaahdossa jo ennen lämmitykseen menoa) vaikutti sen suoritukseen..Gaalepin mielenhäiriö johtui selvästi vain siitä, että kun Juuso hillui, hänen täytyi matkia ja hillua mukana...
Itse "hauskuus" alkoi, kun vietiin poijjaat vierastalliin vierekkäisiin karsinoihinsa. Juuso "sekosi" täysin; herra pomppi, pyöri, pukitteli, vinkui ja hyppi pystyyn karsinassaan ja lietsoi Gallonkin riehumaan. Siinä iskän kanssa sitten tuijotettiin suut auki vuorotellen toisiamme, vuorotellen hevosia. Meidän pollet kun normaalisti osaavat käyttäytyä siivosti, niin olihan se aika kova järkytys. Menin lentelevien kavioiden sekaan Juuston karsinaan ja yritin rauhoitella poikaa. Kun Juuson RAKASTAMA rapsuttelukaan ei auttanut, tajusin tilanteen vakavuuden. Iskä sitten keksi ratkaisun, joka auttoi; pojat rauhottuivat heti, kun tyrkkäsimme heidät samaan karsinaan. Oli se kyllä näky. Sitä ei ihan heti unohda (vaikka haluaisikin).
Keneltäkään ei meidän maalaispoikien "näyttävä" sisääntulo vierastalliin jäänyt huomaamatta ( ja kuulematta) ja toki kaikki tulivat uteliaina katsomaan, mitä tapahtui, kun vierastallin käytävälle laskeutui hiljaisuus. Osa katsoi epäuskoisina äsken niin suuren metelin pitäneitä ruuniamme, jotka nyt tyytyväisinä nuokkuivat vierekkäin pieneen karsinaan ahtautuneina ja toiset naureskelivat avoimesti. Itse en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Ei ollut kaukana kumpikaan, niin paljon nolotti...
Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes lähdin kävelyttämään Juustoa ennen lämmitystä. Mansikkaleivokseni hihitteli jokaiselle vastaantulevalle hevoselle."Hauskinta" oli se, että aina kun Juusto käveli jonkun hevosen ohi, niin herra kääntyi katsomaan taakseen ja hihitteli säälittävällä tavallaan. Muita ajajia kyllä nauratti Juuston ääntely, mutta minulta se ei enää kaiken tapahtuneen jälkeen saanut vedettyä hymyä esille. Kun Samppa tuli ottamaan Juuson lämppään ja minun laitettuani sekki kiinni, olisin tahtonut vajota maan alle, kun Herra vielä mennessään radalle vinkui suh`t äänekkäästi...
Varmaan ikuiseksi arvoitukseksi jää, mikä todella ajoi Juuhanin moiseen mielenhäiriöön. No, arvaillahan aina voi. Äiti ja minä ollaan aika kovia "kotipsykologeja", joten meillä on joitakin päteviä selityksiä Marmeladin käytökseen. Varmaa on ainakin se, että pakostikkin tuollainen hilluminen (Juuzo oli poikkeuksellisesti lähes vaahdossa jo ennen lämmitykseen menoa) vaikutti sen suoritukseen..Gaalepin mielenhäiriö johtui selvästi vain siitä, että kun Juuso hillui, hänen täytyi matkia ja hillua mukana...
tiistai, 21. maaliskuu 2006
Tere tere!
Käytiin sitten pyörähtämässä siellä Kouvolassa....Tuliaisina vitonen ja
kakkonen. Juuso kierti ensimmäisen 500m aikana kuolemaan, josta siirtyi
ennen viimeistä kaarretta keulaan. Loppusuoralla tuli sitten porukkaa
ohi. Ja tuloksena viides sija. Samppa sanoikin lämmityksen jälkeen,
että poitsu tuntui vain ihan ok:lta. ( ei kehun kehua! ). Ja
normaalisti kommentit lämmityksen jälkeen ovat: Fantastista!
Uskomatonta! En ole koskaan istunut näin hyvän hevosen kärryllä! No nyt
ehkä hieman liioittelin, Samppa on kyllä aina hyvin niukkasanainen
kommenteissaan, varsinkin kehuissaan. Startti näytti, että kommentit
pitivät paikkaansa, Juuhan ei ole vielä tikissään. Mutta kyllä se
tästä, startti tuo sitä taas hieman lähemmäs hyvää virettä. Tästä on
hyvä jatkaa.
Gallo laukkasi harjoituslähdössä ja teki sen myös startissa, mutta lähtö uusittiin epätasaisen kiihdytyksen vuoksi. ( lähtöauton kuskille sakkoja?! ) Laukka tuli myös hyväksytyssä lähdössä, mutta herrapikkuherra pudotti nopeasti raville toisin kun uusitussa lähdössä, jossa auton irrottua Gaaleppi paineli kiitolaukkaa muutamat sata metriä... Lähtöön tuli siis laukka, mutta hylkyyn se ei mennyt. Alku oli kuitenkin auttamattomasti pilalla, ja pikkuherra joutui juoksemaan porukan hännillä. Kierros ajettuna Samppa käänteli kolmannelle ja sai vielä selkiä eteen. Johtohevonen kaasutteli keulassa karkuun, ja vaikka Gaaleppi tuli lopun ihan juosten, ei Hän aivan voittoon kerennyt. Kotiin tuomisina kuitenkin hyvä kakkonen.
Oma tarinansa on tämän jätkä-kaksikon käyttäytyminen Kouvolassa... Vieläkään ei sen muisteleminen naurata, joten menen nyt katsomaan O.C:tä ja kerron tämän uskomattoman episodin sitten, kun aika on jo hieman kerennyt kullata maanantai-illan muistoja....
Gallo laukkasi harjoituslähdössä ja teki sen myös startissa, mutta lähtö uusittiin epätasaisen kiihdytyksen vuoksi. ( lähtöauton kuskille sakkoja?! ) Laukka tuli myös hyväksytyssä lähdössä, mutta herrapikkuherra pudotti nopeasti raville toisin kun uusitussa lähdössä, jossa auton irrottua Gaaleppi paineli kiitolaukkaa muutamat sata metriä... Lähtöön tuli siis laukka, mutta hylkyyn se ei mennyt. Alku oli kuitenkin auttamattomasti pilalla, ja pikkuherra joutui juoksemaan porukan hännillä. Kierros ajettuna Samppa käänteli kolmannelle ja sai vielä selkiä eteen. Johtohevonen kaasutteli keulassa karkuun, ja vaikka Gaaleppi tuli lopun ihan juosten, ei Hän aivan voittoon kerennyt. Kotiin tuomisina kuitenkin hyvä kakkonen.
Oma tarinansa on tämän jätkä-kaksikon käyttäytyminen Kouvolassa... Vieläkään ei sen muisteleminen naurata, joten menen nyt katsomaan O.C:tä ja kerron tämän uskomattoman episodin sitten, kun aika on jo hieman kerennyt kullata maanantai-illan muistoja....