Nyt ne pakkaset on sitten hellittäneet. JEE JEE!! Olin viikonloppuna taas kotona Savonlinnassa. Juusolle kuului ihan hyvää. Herra oli vaan aika kärttyinen, kun tuo tarhassa oleskeluaika oli pakkasten takia rajoitettu muutamaan tuntiin/päivä. Meidän tallin pollet ovat normaalisti tottuneet olemaan pihalla vähintään sen 8 tuntia päivässä. ( Kesällä tietysti vieläkin enemmän) Eli ei ollut Juuhan ainut, jolla on ollut turpa rutussa kovien pakkasten ajan. Sunnuntaina kun talutin Muruseni tarhaan, pakko myöntää että hiki kerkesi tulla sillä parin kymmenen metrin matkalla tallin ovelta tarhan portille.. Tuli pukkeja, sitten vilahti kavio oikealta, seuraavaksi vasemmalta, taas pari rodeopukkia, sitten hyppy kaikki jalat ilmassa. No, ei se silti irti päässyt. Pojassa oli hieman virtaa. Tarhassaankin se ilakoi oikein urakalla kantaen risuja suussaan ja pomppien enemmän kuin viereisessä tarhassa oleskelevat pikku varsat, Sara ja Sebbe.   

                                          
Iltapäivällä kävin sitten ratsastamassa jo mukavasti rauhoittuneella villihevosellani. Käveltiin mökkiteillä semmoiset vajaa 40 minuuttia. Roi oli tietenkin taas lenkkikaverina. Roi on 9 kuukauden ikäinen saksanpaimenkoira, jonka lempipuuhaa on leikkiä hippaa viime kesänä syntyneiden varsojen Saran ja Sebben kanssa. Varsinkin nuorempana Juusto oli aikas kuumapäinen tapaus, joka ei kärryjen edessä olisi millään malttanut kävellä. Marmeladini olikin 4-vuotias, kun totutin hänet satulaan. Satula selässään herra on kuin toinen hevonen, oikein rauhallisuuden perikuva. Nyt iän myötä Juusto on toki rauhoittunut kovasti, mutta vieläkin se muuttuu jos nyt ei kuumaksi, niin ainakin turhan totiseksi, kun laitetaan kärryt perään. Niinpä olenkin ratsastanut Juuhanilla paljon kävelylenkkejä, aikaisemmin mentiin myös pitkiä hitaita hölkkälenkkejä ratsain. Kun herralle laittaa satulan selkään ja lähtee tunnin kävelylenkille, hän ei pidä sitä ollenkaan työnä, ainoastaan hermojen lepuuttamisköpöttelynä. Ei pojan tarvitse tietääkään, että tuokin ”köpöttely” on suunniteltu osa valmennusohjelmaa :)

Lepuuteltiin siis hermoja se 40 minuuttia ja Juuso & Roi olisivat selvästi halunneet vielä jatkaa lenkkiä, mutta minun aikoinaan (Kuopiossa Boreaksella rutiinilähdön ajaessani) paleltunut nenänpääni ei tykännyt pakkasesta, joten köpöttely riitti siltä päivältä.

Iskä on tutkinut kilpailukutsuja, ja muutama vaihtoehto Juuston seuraavan startin ajankohdasta on ilmassa. Ihan tässä muutaman viikon sisällä olisi tarkoitus taas startata. Tällä viikolla päästään kuitenkin taas jännäämään, sillä äitini ja minun 4-vuotias Gallo starttaa huomenna Lahdessa. Perjantaina Kuopiossa taas tositoimiin pääsee tuttaviemme 5-vuotias Andrei, joka majoittuu tällä hetkellä tallissamme. Pidetään peukut pystyssä!