Eli tallikamujen esittely jatkuu… Jo aikaisemmin blogissa on vilahtanut ohimennen nimi Gallo, joka on äitini Saaran ja minun nimissä oleva 4-vuotias duran hanoverilainen maalaispoika.Gallo on kova antamaan suukkoja; kun poitsu talutetaan karsinastaan tallin ulko-ovelle, aikaa kuluu, sillä hänen on aivan pakko pysähtyä jokaisen kamunsa karsinan eteen vaihtamaan kuulumiset ja antamaan kalterien läpi pieni pusu. Tunnollisesti Gallo suukottaa päivittäin jokaisen ystävänsä, vaikka esimerkiksi kovaluontoinen Alma-mamma vastaa poitsun suukkoihin irvistelemällä ja hampaita näyttämällä…

 Gallo on hyvin, hyvin, erittäin kovasti utelias. Esimerkiksi raveissa Gallo haluaisi tutkia jokaisen trailerin ja kuorma-auton. Muutaman kerran Mr. Uteliaisuus onkin jo ihan pokkana yrittänyt kiivetä vierasta lastaus-siltaa pitkin tutkimaan paikkoja…Hehheh…Kyllä se näin jälkeen päin naurattaa, mutta jokainen voi arvata että tapahtumahetkellä lievästi nolotti. Kotona Gaalepin on päästävä tutkimaan mitä sieltä laitumen/tarhan aidan toiselta puolelta löytyy.  Iskällä on joskus pinna kireällä korjaillessa tämän Tutkimusmatkailijan jäljiltä rikkoutuneita lankoja..

Gallo on oikein mukava ajaa, lukuun ottamatta kävelylenkkejä, jotka voivat olla kuskille yhtä tuskaa, sillä poika tykkää katsella maisemia ja mietiskellä syntyjä syviä.. Ihan vain 5 kilometrin kävelylenkki voi helposti kestää lähemmäs kahta tuntia. Joten onkin päivän selvää, että treenistä on karsittu kävelylenkkien määrää, kun se ei kovin tehokasta tälle otukselle ole. Hölkkälenkeillä ja hiiteillä poijaassa on välillä turhankin paljon vauhtia, ihan kädet kipeänä saa Gaaleppia pidellä. Muutamia startteja Gallo on kerennyt juosta, joista ensimmäisissä sijoitukset eivät ole laukkojen takia olleet korkealla. Lahdessa 12.1 jätkä kiemurteli, pelleili ja lueskeli mainoksia ja hyvä ettei yleisölle vilkutellut.. Vasta loppusuoralla muistui sitten Mr. Taiteilijasielun  mieleen että pitihän tässä juostakin.. Toiseksi tuli vaikkei vauhtejaan näyttänyt kuin ne viimeiet pari sataa metriä. No, tuollaiset annetaan vielä lapsellisuuden piikissä muutaman kerran anteeksi. Sitten viimeisessä startissaan poika ei ollut tasollaan taipuen kuolemanpaikalta 7. Startin jälkeen ei palautunut kunnolla, joten eläinlääkäri tähysti ja otti verikokeet. Kaikki niiden puolelta oli ok, mutta kun taivuteltiin Gaaleppia kotona, vika löytyi. Nyt liten pojke on huoltolomalla. Mielenkiinnolla odotellaan startille pääsyä.

On jäänyt kirjoittelu vähemmälle lähiaikoina… Mutta on siihen ihan kunnon syitäkin; on ollut tenttiin lukemista, rästiin jääneiden tehtävien tekoa ja työharjoittelu alkoi siinä hässäkässä. Juuson muutaman viikon starttipaussista on venynyt hieman pidempi (jo yli kuukausi). Syynä ei ole mitään sairastelua tai vastaavaa, sarjoja ei vain ole ollut sopivasti tarjolla, kun ei haluta poikaa pistää suoraan pikkutauolta seiskavitosiin, varsinkin kun pakkasten takia treeni oli vähemmällä. Nyt on ollut hyvä aika ajaa peruskuntoa.

Viime lauantaina Nallekarhuni oli radalla, ohjelmassa oli ensin 2000 metrin hiitti 1.45 vauhtia ja sitten mailin hiitti 1.35 vauhtia. Kotona iskä on ajellut Murmelillani rauhallisia hölkkälenkkejä ja hiljaisia vetoja mäkeen. Viikonloppuisin olen ollut kotona Savonlinnassa ja silloin on tehty herran kanssa ratsastuslenkkejä niin kiipeillen kuin hangessa rämpien. Iskä oli jo aloittaa Juuhanin kesäisen treenimuodon kuukausia etuajassa, kun hölkkälenkki Saimaalla oli päätyä uintireissuksi jään pettäessä. Juuson takajalat ja kärryn pyörät jo menivät jään läpi, mutta poitsu sai ponnistettua itsensä pitävälle jäälle. Pahasti olisi voinut käydä, mutta kuski ja polle selvisivät naarmuitta.

 Laitan huomenna muutaman kuvan esille ja jatkan tallikaverien esittelyä. Hyvät illan jatkot!